keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mitä jos?

Seuraava teksti sisältää voimakkaasti yleistäviä stereotypioita ja jonkin verran ei niin siistiä kielenkäyttöä sekä itsekriittisyyttä.

Jokainen haluaa löytää jonkun jonka kanssa viettää loppuelämä. Joku jonka vieressä on hyvä olla. Kaikki unelmoivat siitä. Ei kulu päivääkään, ettenkö itse miettisi sitä. 

Läheisyys on asia, jota jokainen kaipaa. Se on luonnollinen tarve. Se on jokaiselle erilaista, joku kaipaa fyysistä kosketusta, jollekkin riittää se, että toinen kuuntelee ja on läsnä. Läheisyys tuo turvaa ja lohdutusta.

Aina kuulee, että olen vielä niin nuori, ettei minun tarvitse huolehtia vielä sellaisesta. Näinhän se onkin. Hyvällä todennäköisyydellä elämää on edessä ainakin 60 vuotta. Siinä ajassa kerkeää vaikka mitä. Paniikkiin ei siis ole syytä. Silti se nakertava ajatus "Mitä jos", on kokoajan takaraivossa.

Nykymaailmassa, kaiken tämän länsimaisen kauneuden tuputuksen keskellä, ihmisen on vaikea olla itsevarma omasta ulkonäöstään. Kauneusstandardit nousevat kokoajan. Omat vaatimuksemme toisia kohtaan nousevat ja heidän vaatimukset meitä kohtaan nousevat. Kohta kukaan ei kelpaa enää kenellekkään. Tarvitsee olla instakulmat ja tietty sävy blondista, iso perse mutta ohuet jalat ja tietysti tiimalasivyötärö. Samaan aikaan kun valitamme nousevista vaatimuksista, huomaamatta nostamme vaatimuksia itsekin. Täytyy olla lyhyet hiukset, mieluiten brunetit, vihreät silmät, hyväpalkkainen ammatti, treenattu muttei mikään kehonrakentaja. Tottakai jokaisella on omat mieltymyksensä ja tyyppinsä ja kaikki eivät miellytä kaikkia. 

Olen itse hyvin epävarma ulkonäöstäni. Olen kiitollinen siitä, että omistan silmälasit, ne pelastavat edes jonkinverran aamuisin. Tiedän ja myönnän sen, että kuulun alempaan "kastiin", kun puhutaan kauneudesta nykystandardeilla. Minulla ei ole blondeja hiuksia, en omista instakulmia (saatika osaisin meikata) ja minulla ei todellakaan ole isoa tai hyvää persettä. Reisistä löytyy selluliittia vaikka muille jakaa ja vyötärössäkään ei kehumista ole. 
Kehopositiivisuus on hieno ja nouseva puheenaihe ja siitä aika ajoin saakin voimaa ja jaksamista. Kuitenkin samaan aikaan kaikenlaiset Kardashianit ja muut julkimot saavat huomiota juuri edellämainituista aspekteista. Epävarmuus kalvaa, en uskalla ottaa ohjia omiin käsiini ja tehdä aloitteita. Kerran kun on ignoorattu, jätetty huomioitta, ajatukset karkaavat aina. "En ole tarpeeksi kaunis", "Hänellä on valinnanvaraa, miksi minä kiinnostaisin häntä". Täytyisi olla strong indepedent woman ja jättää moiset ajatukset taakse, mutta se ei todellakaan ole helppoa. Täytyisi hyväksyä, että no tälläkertaa ei onnistanut, kyllä niitä miehiä/naisia menee ja tulee. Voin myöntää ettei se onnistu minulta.

Nyt pääsemme tähän jossitteluun, johon vastaus on aina se ainainen "olet vielä nuori, ei sinulla ole hätää". Mitä jos kaikesta huolimatta, vaikka kuinka olisi elämää edessä, löydän itseni yksin viidenkymmenen vuoden päästä? Mitä jos kuulun siihen pieneen vähemmistöön, joka ei koskaan löydä ihmistä rinnalleen? Mitä jos tulen olemaan se "crazy cat lady", joka kaikki vitsailevat tulevaisuudessa olevansa, vaikka heidän mahdollisuutensa "rakkausmarkkinoilla" on paljon paremmat? Mitä jos sittenkin en löydä ketään? Mitä teen silloin?

-Sara

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Puhelimen tyhjennys #1

Long time no see, 
Tosin ihan syystäkin. Aloin pitämään hevosblogia, koska hevosjuttuja alkoi olemaan yhä enemmän ja enemmän mutta ajattelin, että tänne voisi aina silloin tällöin päivitellä, jos on jotain kerrottavaa, joka ei sovi hevosblogiin. Eli tästä lähin hevosjutut voi lukea Nollasarjalainen-blogista ja normaali elämän jutut täältä.


Keväällä kerkesi tapahtua kaikennäköistä. Käytin ehkä enemmän rahaa kuin olisi pitänyt Tapparan playoff:eihin, mutta se palkittiin kultajuhlilla.
1. Kristian Kuusela 2. Jukka Peltola 3. Kultajuhlat torilla 4. Jan-Mikael Järvinen



Nizzan reissu oli tosi onnistunut, oli hyvä sää ja päästiin käymään myös Monacossa ja siellä esim. F1 varikolla!
1. Lentokoneessa Alppien yllä 2. Alkuruoka eräässä ravintolassa 3. Meri-instituutin kaloja #FindingDory 4. Talviturkin kasto jäisessä Välimeressä



Vikoina viikkoina koulussa tapahtui kaikenlaista. Oli Ysien iltajuhla, Kasaripäivä jne. Kaikki oli oikein ikimuistoisia ja hauskoja. Siirin liikutus on jatkunut normaalisti myös.
1. Iltajuhlan jälkeen odottamassa pizzaa 2. Kasaripäivän outfit 3. Siiri kentällä lumisateessa toukokuussa 4. Päättärien jälkeen kuvia ottamassa Pauliinan kanssa

-Sara