maanantai 16. lokakuuta 2017

Alla vaahterapuun

Kesä tuli ja kesä meni ja nyt on taas yksi kivoimmista vuodenajoista; syksy.
Tähän mennessä mulla on ollut jo yksi kokonainen jakso ja toinenkin on jo melkein puolivälissä.  Olen siis tosiaan Tampereen lyseon lukiossa eli Rellussa IB-linjalla. Vaikka syksy on vasta puolessa välissä, olen jo kerennyt saada mahtavia uutisia: pääsin nimittäin vaihto-oppilaaksi Ranskaan! Olen tästä tosi innoissani ja ajankohtana on vuoden 2018 syyskuu, joten postausta on varmasti vielä tulossa tästä aiheesta! Hain AFS:sän kautta ja vaihtoehtomaina olivat Ranska, ranskankielinen Belgia ja Alankomaat. Olen halunnut vaihtoon aina ala-asteelta lähtien ja tämä todellakin täyttää kaikki unelmat!

Kerrankin olin ajoissa liikkeellä ja sain hieman syksyisiä kuvia otettua pihalla. Meillä on pihassa parikin vaahteraa ja ne on näin syksyisin kyllä aivan upeen näköisiä! Käytiin myös tässä illalla reilun tunnin ajelulla metsässä, jos oltaisiin hirviä nähty. Ei nähty hirviä mutta kameraan sattui fasaani ja peura sekä pari ihan siedettävän näköistä "maisemakuvaa". Mulla tosin kamerana todella vanha Canon EOS550 ja putkena oli joku sen mukana tullut pitkä (huono sekin, mutta kelpaa tälläiselle amatöörien amatöörille).






keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mitä jos?

Seuraava teksti sisältää voimakkaasti yleistäviä stereotypioita ja jonkin verran ei niin siistiä kielenkäyttöä sekä itsekriittisyyttä.

Jokainen haluaa löytää jonkun jonka kanssa viettää loppuelämä. Joku jonka vieressä on hyvä olla. Kaikki unelmoivat siitä. Ei kulu päivääkään, ettenkö itse miettisi sitä. 

Läheisyys on asia, jota jokainen kaipaa. Se on luonnollinen tarve. Se on jokaiselle erilaista, joku kaipaa fyysistä kosketusta, jollekkin riittää se, että toinen kuuntelee ja on läsnä. Läheisyys tuo turvaa ja lohdutusta.

Aina kuulee, että olen vielä niin nuori, ettei minun tarvitse huolehtia vielä sellaisesta. Näinhän se onkin. Hyvällä todennäköisyydellä elämää on edessä ainakin 60 vuotta. Siinä ajassa kerkeää vaikka mitä. Paniikkiin ei siis ole syytä. Silti se nakertava ajatus "Mitä jos", on kokoajan takaraivossa.

Nykymaailmassa, kaiken tämän länsimaisen kauneuden tuputuksen keskellä, ihmisen on vaikea olla itsevarma omasta ulkonäöstään. Kauneusstandardit nousevat kokoajan. Omat vaatimuksemme toisia kohtaan nousevat ja heidän vaatimukset meitä kohtaan nousevat. Kohta kukaan ei kelpaa enää kenellekkään. Tarvitsee olla instakulmat ja tietty sävy blondista, iso perse mutta ohuet jalat ja tietysti tiimalasivyötärö. Samaan aikaan kun valitamme nousevista vaatimuksista, huomaamatta nostamme vaatimuksia itsekin. Täytyy olla lyhyet hiukset, mieluiten brunetit, vihreät silmät, hyväpalkkainen ammatti, treenattu muttei mikään kehonrakentaja. Tottakai jokaisella on omat mieltymyksensä ja tyyppinsä ja kaikki eivät miellytä kaikkia. 

Olen itse hyvin epävarma ulkonäöstäni. Olen kiitollinen siitä, että omistan silmälasit, ne pelastavat edes jonkinverran aamuisin. Tiedän ja myönnän sen, että kuulun alempaan "kastiin", kun puhutaan kauneudesta nykystandardeilla. Minulla ei ole blondeja hiuksia, en omista instakulmia (saatika osaisin meikata) ja minulla ei todellakaan ole isoa tai hyvää persettä. Reisistä löytyy selluliittia vaikka muille jakaa ja vyötärössäkään ei kehumista ole. 
Kehopositiivisuus on hieno ja nouseva puheenaihe ja siitä aika ajoin saakin voimaa ja jaksamista. Kuitenkin samaan aikaan kaikenlaiset Kardashianit ja muut julkimot saavat huomiota juuri edellämainituista aspekteista. Epävarmuus kalvaa, en uskalla ottaa ohjia omiin käsiini ja tehdä aloitteita. Kerran kun on ignoorattu, jätetty huomioitta, ajatukset karkaavat aina. "En ole tarpeeksi kaunis", "Hänellä on valinnanvaraa, miksi minä kiinnostaisin häntä". Täytyisi olla strong indepedent woman ja jättää moiset ajatukset taakse, mutta se ei todellakaan ole helppoa. Täytyisi hyväksyä, että no tälläkertaa ei onnistanut, kyllä niitä miehiä/naisia menee ja tulee. Voin myöntää ettei se onnistu minulta.

Nyt pääsemme tähän jossitteluun, johon vastaus on aina se ainainen "olet vielä nuori, ei sinulla ole hätää". Mitä jos kaikesta huolimatta, vaikka kuinka olisi elämää edessä, löydän itseni yksin viidenkymmenen vuoden päästä? Mitä jos kuulun siihen pieneen vähemmistöön, joka ei koskaan löydä ihmistä rinnalleen? Mitä jos tulen olemaan se "crazy cat lady", joka kaikki vitsailevat tulevaisuudessa olevansa, vaikka heidän mahdollisuutensa "rakkausmarkkinoilla" on paljon paremmat? Mitä jos sittenkin en löydä ketään? Mitä teen silloin?

-Sara

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Puhelimen tyhjennys #1

Long time no see, 
Tosin ihan syystäkin. Aloin pitämään hevosblogia, koska hevosjuttuja alkoi olemaan yhä enemmän ja enemmän mutta ajattelin, että tänne voisi aina silloin tällöin päivitellä, jos on jotain kerrottavaa, joka ei sovi hevosblogiin. Eli tästä lähin hevosjutut voi lukea Nollasarjalainen-blogista ja normaali elämän jutut täältä.


Keväällä kerkesi tapahtua kaikennäköistä. Käytin ehkä enemmän rahaa kuin olisi pitänyt Tapparan playoff:eihin, mutta se palkittiin kultajuhlilla.
1. Kristian Kuusela 2. Jukka Peltola 3. Kultajuhlat torilla 4. Jan-Mikael Järvinen



Nizzan reissu oli tosi onnistunut, oli hyvä sää ja päästiin käymään myös Monacossa ja siellä esim. F1 varikolla!
1. Lentokoneessa Alppien yllä 2. Alkuruoka eräässä ravintolassa 3. Meri-instituutin kaloja #FindingDory 4. Talviturkin kasto jäisessä Välimeressä



Vikoina viikkoina koulussa tapahtui kaikenlaista. Oli Ysien iltajuhla, Kasaripäivä jne. Kaikki oli oikein ikimuistoisia ja hauskoja. Siirin liikutus on jatkunut normaalisti myös.
1. Iltajuhlan jälkeen odottamassa pizzaa 2. Kasaripäivän outfit 3. Siiri kentällä lumisateessa toukokuussa 4. Päättärien jälkeen kuvia ottamassa Pauliinan kanssa

-Sara

lauantai 7. tammikuuta 2017

Plans & Desires

Moro,

Vuos 2017 on startannut tähän mennessä ihan hyvissä merkeissä, mikä on positiivista. Ajattelin tähän nyt sitten listata suunnitelmia ja toiveita, mitä haluaisin vuonna 2017 toteuttaa, ostaa ja kokea!

C-Ajolupa & hevostartti

Keväällä olis toiveissa ja suunnitelmissa siis ajaa ensimmäinen hevoskortti. Valmiudet siihen kyllä luulen ainakin omistavani, ongelmana on vielä hevosen saanti kurssille lainaksi. Jos kortin saan niin tarkoitus olisi tietysti saada myös hevosstarttikin tällevuodelle. Tätä kuudentoista ikää ollaan muutenkin ravipuolelta odotettu, sillä nyt mustakin tulee oleen hyötyä radalla kun saan käsitellä kilpailuaikana hevosia.

Varsoja, varsoja, varsoja

Ystäväni hevosen pitäisi saada kesän korvalla varsa ja sitä olisi tarkoitus sitten käydä hoitamassa ja katselemassa.Oon myös miettinyt, että jos löytyis kiva pieni kimppa, voitaisiin ostaa ravivarsa ja viedä se valmennukseen sitten muualle, sais oman nimensäkin jonnekkin papereihin xd.

Ratsastussaappaat

Nyt vihdoin ja viimein jalkani kasvu on loppunut, joten voin hyvin ja turvallisin mielin hankkia saappaat. Tuollaiset, halvemmasta päästä olevat saappaat sopii mun käyttöön oikein hyvin.
Kuva: Horze

 Nizza

Ollaan siis menossa iskän kanssa kaksin Nizzaan toukokuussa ja siellä olisi tarkoitus kierrellä museoita (tietysti, olenhan historiafriikki) ja tietysti shoppailla ja jos mahdollista, niin ratsastaa. Mennään myös varmaan käymään siinä vieressä olevassa Monacossa ihailemassa jahteja.
Nizzassa museoista kiinnostaa eniten Napoleon museo ja useat taiteiden museot. Myös oopperassa olis tosi jees päästä käymään, nähtäväksi jää, mitä keritään tekemään pidennetyn viikonlopun aikana.

Uusi koti

Jos kaikki menee kuin Strömsössä ja pääsen kouluun Tampereelle, olisi tarkoitus myös myöhemmin syksyllä sinne muuttaa. Koulumatka lyhenis melkein 35km ja vähentäis myös koulumatkoihin kulutettua aikaa ainakin puolella. Olishan se ihan tosi hienoo päästä itsenäistyyn, pystyis ryhtyyn vegaaniksin kokonaan, kun ei kukaan muu mun ruuista söis. Ja näin introverttiselle erakkoihmiselle yksineläminen olis varmasti ihan toimiva vaihtoehto
Jos ei mene kuin Strömsössä uusi koti mitä todennäköisemmin kutsuu silloinkin. Plan B on siis hakea Kaustisten raviopistolle kolmoistutkintoa suorittamaan. Kaustisilla on myös lukiona musiikkilukio, mikä sopii paremmin kuin hyvin. Kolmoistutkinnossa olis se hyvä puoli, että jos ei hevospuolelta saa töitä, on se lukion oppimäärä ja ylioppilaslakki, joten voi hakea vaikka yliopistoon.

Muuta + pikkujuttuja

Haluisin ostaa Carrien kirjoja äänikirjoina, hankkia vihdoinkin sen vinyylilevysoittimen ja virittimen, oppia vielä paremmin lukemaan pianon bassonuottia, piirtää paljon ja ehkä jopa ajaa yks ponistartti vielä. Kirjojen lukeminen ja itsensä yleissivistäminen on tietysti joka vuosi listalla. Carmen pitäis käydä kattomassa Ossin ja Carinan kanssa Helsingissä. Kesällä rakas Anna täyttää 18v ja tietysti saa ajokortin. Olis jees jos päästäis ajelemaan, vaikka vähän pidemmällekkin!

-Sara